ROCK 'N' ROLL KAAKKURI

Eräällä luontokuvausreissulla Oulunsalon Papinjärvelle tapasin vanhemman kalamiehen ja juttelimme järvellä asuvista kaakkureista. Hän kertoi, että vuosia aikaisemmin Oulun lentokentän viereisellä Papinjärvellä olisi asunut kaakkuri, joka olisi käynyt saattamassa lentokoneita matkaan vieressä lentäen. En tiedä onko kalamiehen juttu totta. Mutta omalaatuisen kaakkurin minäkin Papinjärvellä tapasin, kun seuraavalla viikolla päätin lähteä lintuja kuvaamaan.

Papinjärvi on matala, hiekkapohjainen ja niukkaravinteinen järvi. Pituutta järvellä on noin kilometri ja leveyttä puoli kilometriä. Siellä on myös suosittu uimaranta. Ilta-aurinko oli mitä parhain kuvaamiselle ja paikka on hieno. Kaakkuri oli mielessä kuvauskohteena, koska tiesin niitä asustelevan järvellä. Tyypillisesti kaakkuri viihtyy pienillä erämaajärvillä, joten ihan tavallinen asuinpaikka Papinjärvi ei ole. Olin jo aiemminkin samana kesänä käynyt kiikaroimassa ja kuvaamassa kaakkureita, mutta oikein hyvälle kuvausetäisyydelle en ollut päässyt.

Ajoin autolla rannan tuntumaan. Havaitsin kaakkurin heti muutaman kymmenen metrin päässä. Aukaisin ikkunan, työnsin objektiivin varovasti ulos ja kuvasin kaakkuria suoraan autosta rokin soidessa tyypilliseen tyyliini kohtalaisen kovaäänisesti taustalla. Yllättäen kaakkuri lähti lipumaan pikkuhiljaa minua kohti ja nousi rantaan lepäilemään alle kymmenen metrin päähän. Tilanne oli hieno, mutta harmikseni kaakkurin vieressä oli kuvaamista häiritsevä tupakkiaski. Nappailin auton ikkunasta muutamia kuvia mukavasti ilta-auringossa olevasta kaakkurista. Tämän jälkeen työnsin auton oven varovasti auki ja hivuttauduin mahalleen maahan makaamaan. Kaakkuri pakeni muutaman metrin päähän rannasta, mutta suureksi hämmästykseksi palasi takaisin samalle paikalle rantahiekalle. Olisikohan makaava asento hämännyt sitä eikä se pitänyt minua enää kaksijalkaisena petona.  Siinä sitä sitten kuvasin leuka hiekassa kiinni pitkän tovin tätä erämaalampien harvalukuista asukkia tuiki tavallisella uimarannalla. Fiilis oli mahtava.

Noin vuoden kuluttua tuosta tapahtumasta olimme 10-vuotiaan poikani kanssa autolla luontoretkellä ja tietenkin kameravehkeet olivat mukana. Saavuimme Papinjärvelle. Ehdotin, että käydään rannassa katsomassa, nähdäänkö järvellä asustava kaakkuri. Siellähän se uiskenteli noin 100 metrin päässä rannasta. Mieleeni tuli edellisvuotinen kerta. Pilke silmäkulmassa varmalla äänellä totesin pojalleni: ”Ikkunat auki ja rokki soimaan, niin kaakkuri on vieressämme 10 minuutin kuluttua”. Mahtoi poika miettiä, että on kummat jutut tuolla isäukolla. Musiikki raikui ja kaakkuri lähti välittömästi lähestymään autoa ja lipui viereemme muutaman metrin päähän. Kiinnostus taisi olla molemminpuolista. Siinä sitä kuvattiin kahteen mieheen pitempi tovi. Poika kuvasi pokkarilla ja minä järjestelmäkameralla. Nuori miehen alku innostui kuvaamisesta sen verran paljon, että tinkasi raskasta järjestelmäkameraa omiin hyppysiinsä. Sama hauska tapahtuma toistui myös seuraavana iltana. Sen jälkeen kävimme pariin otteeseen katsomassa kaakkuria pyöräillen, mutta hyvälle kuvausetäisyydelle emme päässeet. Eipä enää tarvitse pojalle opettaa miten kaakkurit houkutellaan sopivalle kuvausetäisyydelle.

Myöhemmin kuulin poikaani hieman varttuneemmalta nuorisolta, että samainen lintu oli monesti uiskennellut aivan rannan tuntumassa, kun nuorisojoukko oli ollut viettämässä kesäiltoja Papinjärven rannalla. Vuoren varmasti rokki on pauhannut silloinkin. Siis tämä kaakkuri ilmiselvästi rakastaa rock’n’roll'ia.  

Toimiikohan tämä rokkikikka muilla kaakkurijärvillä, sitä en tiedä, mutta kannattaa ainakin kokeilla!