1(7)

KAITAJÄRVEN SORSANPOJAT

Viime kesänä seurasin sinisoran poikasten varttumista juuri kuoriutuneista poikasista lentokykyisiksi sorsiksi Oulun Kaitajärvellä. Kuvaamisen helpottamiseksi laitoin ruokintalautan, jossa sorsat vierailivat säännöllisesti. Olen myös aikaisempina kesinä seurannut poikueiden elämää ja ruokkinut niitä, mutta valokuvannut en ole näin säännöllisesti kuin tänä vuonna. Kaitajärvi on noin 150 metriä leveä ja puoli kilometriä pitkä, joten kutsun sitä lammeksi. Pienen kokonsa puolesta se on erinomainen paikka seurata sorsien elämää.

Tästä se sorsanpoikien tarina alkaa. Heti jäidenlähdön aikaan toukokuun ensimmäisellä viikolla sinisorsapari oli kuhertelemassa. Tämä tuntui lupaavalta kesän luontokuvauksia ajatellen. Koiraalla on höyhenpuku vielä soidinvärityksessä, vaikka varsinainen soidin taisi olla jo ohi.
 

Sorsaherrassa on rentun aineksia. Toukokuun aikana lammella näkyi yleensä vain koiras, koska hautomisen hoitaa naaras. Myöskään poikasten huolehtimiseen koiras ei osallistu.
 

Tätä päivää odotin pitkään. Kesäkuun alussa lammelle ilmestyi poikue, jossa oli yhdeksän vikkelää sinisorsan alkua. Seuraavana aamuna vääntäydyin neljältä ylös ja kuvasin tämän poikueen laiturin vierellä sankassa sumussa.
 

Samalla kuvauskerralla huomasin lammella myös toisen poikueen, jossa oli kahdeksan poikasta. Pienellä lammella olisi siis ainekset todella hyvään sorsakesään.
 

Täältä tullaan! Pian poikaset vipelsivät rantakaislikossa etsimässä mahantäytettä.
 

Viikossa poikasten koko kaksinkertaistui.
 

Juhannusviikolla kokoa oli tullut taas reippaasti lisää ja poikasilla oli jo selvästi erottuvat siivenalut. Näitä kaveruksia selvästi arveluttaa kameran sulkimen naksutus ja piilokojusta ulos työntyvän objektiivin liike.

SEURAAVA SIVU

1(7)