MÖKKIMETSÄN NÄRHET

Olen parin viimeisen syksyn aikana seuraillut ja kuvannut närhien touhuja piilokojusta kesämökkimme viereisessä metsässä. Tänä vuonna kuvauspaikalla olevilla pikkulintujen ja metsäkauriiden ruokinta-automaateilla vieraili useita närhiä säännöllisesti. Närhi on värikkäässä höyhenpuvussaan yksi kauneimmista linnuistamme.

Saapuessani paikalle närhet ilmoittavat rumilla rääkäisyllään havainneensa minut ja katoavat metsään. Ennen piilokojuun siirtymistä ne eivät yleensä näyttäydy minulle, muuta piiloutumisen jälkeen närhet palaavat paikalle varttitunnissa. 

Ensin ne tulevat tarkkailemaan muutaman kymmenen metrin päähän piilokojusta. Varsin nopeasti ne sitten siirtyvät ruokintapaikalle. Tavallisesti kerralla on paikalla 2-3 närheä, mutta pari kertaa paikalla on ollut jopa  viisi herkkunokkaa.

Närhille on kelvannut lähes kaikki ruoka mitä olen pikkulinnuille yleensä tarjonnut. Tarjolla on ollut kauraa, pähkinöitä, talia ja auringonkukan siemeniä. Pähkinät ovat niille kaikkein mieluisimpia makupaloja.

Närhillä on selvä nokkimisjärjestys ja arvojärjestyksessä ylempi yrittää uutterasti häätää toisia pois ruokailemasta. Alempiarvoiset kyttäävät sinnikkäästi tilaisuutta ruokailuun. Tämä johtaa usein äänekkääseen rähinään.

Rääkäisyn lisäksi närhet ääntelevät myös muilla äänillä. Olen havainnut esimerkiksi harakkamaista räkätystä, jokeltelua ja vihellyksen tyyppistä ääntelyä. Närhet viestittävät toisilleen äänen lisäksi myös pöyhistämällä pään höyhenet punkkarityyliin töyhdöksi.

Suurimman osan ruokailuajasta närhet näyttävät keräävän ruokaa kupuunsa ja kuvun täytyttyä kuljettavan sitä talvivarastoon. Koska ruokapaikalta lähtiessään närhet lentävät monesti suuren pellon yli, ainakin osa talvivarastoista sijaitsee useiden satojen metrien päässä. Varastointireissut saattavat kestää puolikin tuntia, mutta närhet palaavat aina tutkimaan, vieläkö syötävää jäi.

Jos ruokaa on yllin kyllin tarjolla, närhet tuhlaavat sitä. Pikkulintujen ruokinta-automaattiin olen tehnyt suojaverkon ja kauriiden ruokinta-automaatin laitoja olen korottanut, etteivät närhet tyhjentäisi niitä viskelemällä nokallaan siemeniä ja pähkinöitä ympäriinsä.

Närhet ovat mestareita löytämään piilotettuja pähkinöitä. Olen laittanut niitä sammaleeseen, oksan haaraan, kantoon ja kiven juurelle ja kertaakaan pähkinät eivät ole jäänyt löytymättä. Koska linnuilla on yleensä huono hajuaisti, närhen täytyy havaita pähkinät tarkalla katseellaan.

Närhi on mielenkiintoinen siivekäs, jonka touhuja kiinnostaisi seurata koko vuosi ympäriinsä. Kaikista helpointa närhien seuraaminen on kuitenkin syksyllä ja talvella, koska silloin ne vierailevat säännöllisesti ruokintapaikoilla.