KANAHAUKKA ORAVAJAHDISSA

Piipahdin syyskuun viimeisellä viikolla työpäivän jälkeen täyttämässä kahta ruokainta-automaattia, jotka olin lintu- ja kauriskuvien toivossa vienyt metsään. Automaattien viereen olin siirtänyt pari viikkoa aikaisemmin piilokojuni läheiseltä lammelta. Kun olin saanut appeet annosteltua, päätin hetkeksi istahtaa ja katsoa minkälaisia siivekkäitä ilmaantuisi paikalle. Ilta oli ehtinyt jo niin pitkälle, että näin hämärässä kuvaaminen onnistuisi vain juuri ja juuri.


Muutama minuutti vierähti ja nuori orava ilmaantui viereiseen kuuseen auringonkukan siemenet ja pähkinät mielessä. Hetkeä myöhemmin kojun vierestä kuului voimakas suhaus, kun puuhun laskeutui äänestä päätellen suuri lintu. En heti nähnyt sitä, mutta muutaman sekunnin kuluttua se lennähti samaan puuhun oravan kanssa. Näin heti, että kyseessä oli nuori kanahaukka. Etäisyyttä piilokojusta oli muutama metriä, joten tarkkailu-mahdollisuudet olivat hyvät. Kanahaukka näytti todella kookkaalta noin lähetä katsottuna. Kooltaan se oli selvästi varista isompi.


Kanahaukka ja orava tuijottivat toisiaan parin metrin etäisyydellä. Toinen oli toisella ja toinen toisella puolella suuren kuusen runkoa. Yhtäkkiä kanahaukka hyökkäsi kohti oravaa, mutta silmänräpäyksessä orava oli toisella puolella runkoa. Kamppailu elämästä ja kuolemasta jatkui hetken puuta kiertäen, kunnes kana-haukka epäonnistuneen pyyntiyrityksen jälkeen lennähti pois. Näin sen laskeutuvan viidenkymmenen metrin etäisyydelle suureen mäntyyn. Orava jäi kyyhöttämään kuusen oksalle. Jännityksestä johtuen sydämeni syke oli kiivas, mutta oravalla sydän taisi hakata paljon tiuhempaan tahtiin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kuvaaminen ei ollut mahdollista.


Kului muutama minuutti. Orava vain odotti liikkumatta paikoillaan niin kuin olisi varautunut kanahaukan uuteen hyökkäykseen. Jälleen kanahaukka syöksyi puiden välistä kohti oravaa ja se väisti toiselle puolelle kuusen runkoa. Hetken kanahaukka ajoi oravaa takaa, kunnes epäonnistuneen yrityksen jälkeen lennähti myrskytuulen kaataman männynrungon päälle noin kymmenen metrin päähän kojusta. Tilaisuuteni kuvata oli koittanut.


Kanahaukka istui rungon päällä selkäpuoli minua kohti. Tarkensin kameran ja otin kolme kuvaa parin kolmen sekunnin aikana. Sulkimen ääneen reagoiden kanahaukan pää kääntyi katsomaan suoraan kameraa kohti. Hetken tuijotuksen jälkeen kanahaukka pyörähti rungon päällä asettuen rintapuoli minuun päin. Samalla käänsin kameran pystyasentoon ja ehdin ottaa kaksi kuvaa ennen kuin haukka hyppäsi siivilleen ja häipyi ympäröivään metsään. Orava kyyhötti edelleen paikoillaan ja päästi hiljaista valittavaa ininää. Kuitenkin piakkoin se rauhoittui, kun kana-haukka ei enää palannut ahdistelemaan. Lopulta orava laskeutui puun alle ruokailemaan.


Mieltäni jäi askarruttamaan kysymys oliko nuori kanahaukka menettänyt saaliin kokemattomuuttaan vai olisiko sen edes kannattanut yrittää napata oravaa. No joka tapauksessa oppirahat on maksettava. Minulle tilanne oli upea luontoelämys, jota ilman piilokojua on mahdotonta päästä vierestä seuraamaan.